Todellista hektistä elämää on tullut taas vietettyä! Työpäivät on vähentyneet ja kesäkuulle odotellaan uutta pestiä. Ompelukone on surrannut tasaiseen tahtiin ja näppäimistö ylikuumentunut.

Mutta nyt, nyt on Nökötyksen aika istua ja hengähtää. Miettiä menneitä ja suunnitella tulevaa. Ystäväpiirissä on avioliitot alkaneet muistuttaa pikaruokalan aterioita, se surettaa kovasti. Mikä meitä nykyajan ihmisiä vaivaa? Suomi tarvitsee enemmän myrskyluodon maijoja!

En tunne syyllisyyttä onnestani mitä tunnen kesän suhteen. Meillä on suunnitelmia joiden toteutumista odotan sydän rinnasta ulos pamppaillen ja perhosten leijaillessa vatsassani. Tämä kesä tulee olemaan aurinkoinen ja onnellinen. Pariin otteeseen aion kokea myös krapulan...se ei ehkä tuo aurinkoa elämääni, mutta krapulaa edeltävät nautinnot maustavat kesää ja antavat sille sen oikean koostumuksen.

Minun on vaikea keskittyä tähän päivään, tähän hetkeen, koska sydämeni on jo Norjassa. Sydämeni jäi sinne vuosi sitten ja tuskinpa koskaan saan sieltä kokonaan enää mukaani.

Halatkaa ihmiset toisianne edes kerran päivässä. Antakaa sormienne tuntea allaan toisen ihmisen iho ja lämpö. Jättääkää sormiinne muistijälki niin että muistatte kosketuksen sormienne päissä vielä illalla nukkumaan mennessännekin.